Ajattelin kirjoittaa pienen juttusarjan tekstiilien ekologisuudesta ja eettisyydestä. Vaikka jutuissani tulee olemaan paljon faktatietoa, kirjoitteluni on pohdiskelevaa. Valmiita vastauksiahan näihin asioihin ei lopulta ole, mutta haluaisin herättää muutkin ajattelemaan asiaa.
Ajattelin aloittaa villasta, johon ekologisuuden lisäksi liittyy eläinperäisenä materiaalina paljon myös eettisiä näkökohtia. Käsittelen tässä kirjoituksessa ainoastaan lampaanvillaa, koska se on se yleisimmin käytetty.
Lampaanvillaa on hyödynnetty ihmisten vaatteisiin ja muihin tekstiileihin jo noin 8500 vuoden ajan. Tänä päivänä suurimpia villantuottajamaita ovat Australia (140 milj. lammasta), entisen Neuvostoliiton alue (117 milj.), Kiina (111 milj.) ja Uusi-Seelanti (70 milj.). Määrät ovat siis maailmalla aika hurjia jos niitä vertaa Suomessa eläviin noin 120 00 lampaaseen. Koko maailman villasta noin 80% on tuotettu Australiassa. Suurin osa Suomessa myytävien villalankojenkin villasta on ulkomaista alkuperää.
Suurten lammastilojen ongelmat ovat moninaisia. Valtavissa, 2000-10 000 yksilön, laumoissa lampaiden yksilöllinen hoito on mahdotonta ja moni karitsa kuoleekin jo pienenä. Useissa villantuottajamaissa eläinsuojelu- ja kemikaalilainsäädäntö on lähes olematonta. Eläimille voidaankin tehdä ilman kivunlievitystä monia toimenpiteitä, kuten kastraatio tai hännän typistäminen. Paljon kohua on aiheuttanut ns. mulesing toimenpide, jossa merinolampaiden takapuolesta poistetan ilman puudutusta iso pala ihoa estämään lihakärpäsiä munimasta. Eläinystävällisiäkin keinoja ongelman hoitamiseksi olisi (pienet laumat, loishäätö), mutta ne ovat liian kalliita suurta voittoa tavoitteleville yrityksille. Mulesing on kielletty nykyisin kaikissa muissa maissa paitsi Australiassa. Paitsi eläinten hyvinvoinnille, suuret laumakoot aiheuttavat haittaa myös ympäristölle eroosion muodossa.
Suomessa lammastilat ovat kohtuullisen pieniä, korkeintaan muutaman sadan lampaan tiloja. Täällä lampaita ei kasvateta villan takia, vaan lihan. Suuri osa karitsoista teurastetaan siten jo alle vuoden iässä. Toisaltaan ulkomaisten villatilojenkaan lampaat eivät vanhuuspäiviään näe, vaan ne viedään teuraaksi kun villan tuotanto alkaa ehtyä, viimeistään nelivuotiaina. Yleisesti ottaen suomalaiset lampaat elävät hyvin lajinmukaista elämää ja luomutiloilla säädökset lampaiden elinolojen suhteen ovat vielä tarkemmat.
Onko sitten oikein kasvattaa lampaita villan tai lihan takia? Tarvitsemmeko me lampaiden lihaa tai villaa? Mitä vaihtoehtoja meillä on?
Minä en pidä lampaanvillan hyödyntämistä lähtökohtaisesti epäeettisenä. Mutta inhoan sitä, että eläimiin suhtaudutaan tuotantoyksikköinä. Näkisin mieluummin lampaat ja muut eläimet ystävinä joiden kanssa yhdessä elämme. En usko että kerran tai kahdesti vuodessa keritseminen aiheuttaisi mitään haittaa lampaille, kesäkuumalla se voisi olla jopa helpotus. Ihanteellisinta olisi, että pidettäisiin paljon pieniä lammaslaumoja, kuten mummollani oli aikoinaan. Pienellä tarkoitan sellaisia 5-20 yksilön laumoja. Tämä tietysti edellyttäisi, että maaseudulla eläisi taas paljon ihmisiä lampaineen :) Lampaita hoidettaisiin rakkaudella ja niillä olisi tilaa olla ja kulkea. Ja ne saisivat elää vanhoiksi. Haaveilen, että jonain päiväni minulla olisi omat lampaat, jotka voisin itse keriä ja villat kehrätä langaksi. Sitten värjätä niitä ja neuloa.
Tällä hetkellä näen, että eettisin ja ekologisin villa on kotimaisen luomutilan villa. Toki joku voi sanoa (ja on sanonutkin), että suomalaisen villan ostaminen tukee lihantuotantoa ja on siten epäeettistä. Tämä on tietenkin totta, ainakin jos lihantuotantoa pitää epäeettisenä. Näen kuitenkin tämän vaikutuksen kovin marginaalisena, etenkin kun tiedän, että villoista saatava tulo on lampurille vähäistä. Joillekin tulee jopa edullisemmaksi haudata villat maahan kuin viedä niitä kehräämölle. Ja toisekseen meillä ei (vielä) ole luomulammastiloja, jotka tuottaisivat vain villaa.
Entä jos sitten emme eettisistä syistä käyttäisi villaa. Millä korvaisimme sen? Kasviperäisistä kuiduista ainoastaan pellavan ja hampun kasvatus lienee järkevää näillä leveysasteilla. Entä sitten bambu ja puuvilla? Bambun ekologisuudesta ollaan kahta eri mieltä ja puuvillan tarvitsema kastelu- ja lannoitemäärä on tunnetusti huikea. Lisäksi nämä molemmat pitää tuoda Suomeen muualta. Eläinsuojelullista ongelmaa ei olisi, mutta ympäristöongelma sitäkin suurempi.
Eli suo siellä vetelä täällä, mutta jotain meidän on kuitenkin päällemme pantava. Mihin sinä pukeudut hyvällä omalla tunnolla?
Loppukevennykseksi, arvontaan voi osallistua vielä sunnuntai-iltaan asti! Katso siis edellinen postaus jos et vielä ole osallistunut.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti